Elintarviketeollisuus on löytänyt oivallisen markkinaraon terveystuotteiden saralla ja hyvää oloa onkin tarjolla kaupoissa hyllytolkulla. Jos markkinoijia on uskominen, on oman terveytensä edistäminen todella helppoa ja vaivatonta. Mutta tiedämmekö kuinka hyvän olon sieltä hyllyltä voi valita? Tuoko terveysvaikutteisten tuotteiden käyttö osalle ihmisistä valheellisen kuvan hyvästä ruokavaliosta, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta?
Mietitäänpä esimerkiksi jogurtteja, joista saa apua jos jonkinmoisiin ongelmatiloihin; on turvotuksen ehkäisyä, maitohappobakteereita ja ihan vaan yleisesti ruoansulatukseen, vastustuskykyyn ja sydänterveyteen tarkoitettuja jogurtteja. Osalle nämä jogurtit ovat osa arkista ruokavaliota ja he kokevat hyötyvänsä tuotteiden käytöstä. En lainkaan halua väheksyä tätä, mutta välillä tuntuu, että osalle pelastajajogurttien käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Olen lähipiirissäni törmännyt henkilöihin, jotka ostavat hyvää oloa. Kun aamulla on nauttinut pelastajajogurttinsa, voi loppupäivän syömiset mennä vähän miten sattuu, sillä onhan vatsan toimintansa tai oman puolustuskykynsä eteen nähnyt jo vaivaa. Hyvän olon tuojana mainostettuja tuotteita pidetään muutenkin kaikin puolin varsin oivallisina, vaikka esimerkiksi pelastajajogurteissa on usein paljon sokeria. Sitä markkinoija ei tietenkään nosta esiin. Mutta osataanko pelastajajogurtit nähdä sokeripommeina? Lähipiirini henkilö ei ollut tätä edes ajatellut.
Useilta tuntuu unohtuneen, että omaan hyvään oloon voi vaikuttaa syömällä hyvin ja liikkumalla tarpeeksi. Vatsan kenkkuillessa katse kääntyy usein pelastajatuotteiden toimimattomuuteen eikä siihen mitä muuta suuhunsa on laittanut tai kuinka paljon on viime aikoina tullut liikuttua. Meidän tulisi ottaa vastuuta hyvästä olostamme myös valintojemme kautta - kokonaan tehtävää ei voi ulkoistaa pelastajatuotteille. Kokonaisvaltaisen hyvän olon saa kokonaisvaltaisella toiminnalla, yksi kallis ja hyvin sokeroitu pelastajajogurtti ei voi olla ainoa hyvän olon ainesosa.
saara