tiistai 22. marraskuuta 2011

Hyvää oloa ostamassa

Elintarviketeollisuus on löytänyt oivallisen markkinaraon terveystuotteiden saralla ja hyvää oloa onkin tarjolla kaupoissa hyllytolkulla. Jos markkinoijia on uskominen, on oman terveytensä edistäminen todella helppoa ja vaivatonta. Mutta tiedämmekö kuinka hyvän olon sieltä hyllyltä voi valita? Tuoko terveysvaikutteisten tuotteiden käyttö osalle ihmisistä valheellisen kuvan hyvästä ruokavaliosta, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta?

Mietitäänpä esimerkiksi jogurtteja, joista saa apua jos jonkinmoisiin ongelmatiloihin; on turvotuksen ehkäisyä, maitohappobakteereita ja ihan vaan yleisesti ruoansulatukseen, vastustuskykyyn ja sydänterveyteen tarkoitettuja jogurtteja. Osalle nämä jogurtit ovat osa arkista ruokavaliota ja he kokevat hyötyvänsä tuotteiden käytöstä. En lainkaan halua väheksyä tätä, mutta välillä tuntuu, että osalle pelastajajogurttien käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Olen lähipiirissäni törmännyt henkilöihin, jotka ostavat hyvää oloa. Kun aamulla on nauttinut pelastajajogurttinsa, voi loppupäivän syömiset mennä vähän miten sattuu, sillä onhan vatsan toimintansa tai oman puolustuskykynsä eteen nähnyt jo vaivaa. Hyvän olon tuojana mainostettuja tuotteita pidetään muutenkin kaikin puolin varsin oivallisina, vaikka esimerkiksi pelastajajogurteissa on usein paljon sokeria. Sitä markkinoija ei tietenkään nosta esiin. Mutta osataanko pelastajajogurtit nähdä sokeripommeina? Lähipiirini henkilö ei ollut tätä edes ajatellut.

Useilta tuntuu unohtuneen, että omaan hyvään oloon voi vaikuttaa syömällä hyvin ja liikkumalla tarpeeksi. Vatsan kenkkuillessa katse kääntyy usein pelastajatuotteiden toimimattomuuteen eikä siihen mitä muuta suuhunsa on laittanut tai kuinka paljon on viime aikoina tullut liikuttua. Meidän tulisi ottaa vastuuta hyvästä olostamme myös valintojemme kautta - kokonaan tehtävää ei voi ulkoistaa pelastajatuotteille. Kokonaisvaltaisen hyvän olon saa kokonaisvaltaisella toiminnalla, yksi kallis ja hyvin sokeroitu pelastajajogurtti ei voi olla ainoa hyvän olon ainesosa.

saara

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

(S)karpataan vähän

Harva on välttynyt viime aikoina tunteita herättäneeltä ja mielipiteitä jakaneelta karppaus-keskustelulta. Tässä hiilihydraattisodassa karppaus taistelee asemastaan virallisten ravitsemussuositusten kanssa. Taistelutantereella liikkuu hurjia väitteitä; karppaajien mielestä meitä yritetään myrkyttää ”höttöhiilareilla”, ja niiden pahuutta piilotellaan syyllistämällä viattomia sivullisia eli tyydyttyneitä rasvoja. Lisäksi väitetään, että virallisten ravitsemussuositusten noudattaminen ei olisikaan meille hyväksi. Jos tarkastellaan asioita tarkemmin, mielestäni tämä sisällissota on aivan aiheeton.

Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan suomalaisista 6 % karppaa. Lisäksi löytyy enemmän niitä, jotka ovat vähentäneet hiilihydraattien määrää tai parantaneet sen laatua ruokavaliossaan. Leipomoalan tuoreesta toimialaraportista käy ilmi, että jopa 40 % on karppauksen innoittamana vähentänyt leivän syöntiä tänä vuonna. Näiden lukujen valossa suurin osa suomalaisista karppaajista näyttää olevan ”vähän karppaajia”. Moni mieltää itsensä karppaajaksi, kun on vaihtanut vehnäleivän ruisleipään tai jättänyt pullat pois. Tämä ei kuitenkaan täytä tiukimman karppauksen määritystä, jossa hiilihydraattien määrät vedetään todella alas, eikä sijaa runsashiilihydraattisille leiville juuri ole. ”Vähän karppaamisessa” ei ole mitään pahaa, päinvastoin se on usein esimerkillistä syömistä. Mielestäni sitä voisi kuitenkin mieluummin nimittää ravitsemussuositusten mukaiseksi syömiseksi. Vai eikö kuullostakin jotenkin tutulta:

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa neuvotaan, että hiilihydraattisuositus toteutuu käytännössä, kun lisätään täysjyväviljavalmisteiden, erityisesti ruisleivän, ja juuresten, vihanneksien sekä hedelmien ja marjojen osuutta ruokavaliossa ja vähennetään sokerin ja paljon sokeria sisältävien elintarvikkeiden käyttöä.

Huomion kiinnittäminen hiilihydraattien laatuun ei ole ”vähän karppaajien” keksimää, vaikka sellaisen käsityksen on viime aikoina saanut. Ravitsemussuosituksissakaan meitä ei neuvota täyttämään päivittäistä energiantarvettamme ranskanleivällä ja korvapuusteilla. Päinvastoin, ruisleivän roolia korostetaan ja runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden käyttöä suositellaan rajoittamaan. Itse en ainakaan näe tällaisen kohun arvoista eroa ”vähän karppaavien” ja ravitsemussuositusten mukaan syövien ruokavalioissa. Voitaisiinko siis harkita rauhaa, saman asian puolestahan tässä taistellaan.

Virallisia ravitsemussuosituksia arvostellaan, koska onhan niissä oltava vikaa, kun ihmiset lihovat ja sairastuvat. Suositukset ja niiden toteutuminen on kuitenkin eri asia. Harva syö ravitsemussuositusten mukaisesti, itsellänikin on siinä parantamisen varaa. Ennen kuin lähdetään etsimään vaihtoehtoista dieettiä, voitaisiin ensin skarpata suositusten noudattamisessa, ja katsoa tuoko jo se hyvää oloa. Kun ruokavalion perusta on kunnossa, voi miettiä onko vielä halua tiukentaa esimerkiksi hiilihydraattien saantia vaikkapa painonhallinnan takia.


essi



lähteitä


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vihdoinkin!

Ravitsemustieteen opiskelijaryhmän oma blogi on nyt perustettu!

Mistä tässä on kyse? Ravitsemusviestinnän ryhmätyön innoittamana neljä maisterivaiheen opiskelijaa päätti ryhtyä bloggaajiksi. Tarkoituksena on jakaa ajatuksia kiinnostavista ravitsemusaiheista ja harjaannuttaa viestintätaitoja blogimaailmassa.