keskiviikko 16. marraskuuta 2011

(S)karpataan vähän

Harva on välttynyt viime aikoina tunteita herättäneeltä ja mielipiteitä jakaneelta karppaus-keskustelulta. Tässä hiilihydraattisodassa karppaus taistelee asemastaan virallisten ravitsemussuositusten kanssa. Taistelutantereella liikkuu hurjia väitteitä; karppaajien mielestä meitä yritetään myrkyttää ”höttöhiilareilla”, ja niiden pahuutta piilotellaan syyllistämällä viattomia sivullisia eli tyydyttyneitä rasvoja. Lisäksi väitetään, että virallisten ravitsemussuositusten noudattaminen ei olisikaan meille hyväksi. Jos tarkastellaan asioita tarkemmin, mielestäni tämä sisällissota on aivan aiheeton.

Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan suomalaisista 6 % karppaa. Lisäksi löytyy enemmän niitä, jotka ovat vähentäneet hiilihydraattien määrää tai parantaneet sen laatua ruokavaliossaan. Leipomoalan tuoreesta toimialaraportista käy ilmi, että jopa 40 % on karppauksen innoittamana vähentänyt leivän syöntiä tänä vuonna. Näiden lukujen valossa suurin osa suomalaisista karppaajista näyttää olevan ”vähän karppaajia”. Moni mieltää itsensä karppaajaksi, kun on vaihtanut vehnäleivän ruisleipään tai jättänyt pullat pois. Tämä ei kuitenkaan täytä tiukimman karppauksen määritystä, jossa hiilihydraattien määrät vedetään todella alas, eikä sijaa runsashiilihydraattisille leiville juuri ole. ”Vähän karppaamisessa” ei ole mitään pahaa, päinvastoin se on usein esimerkillistä syömistä. Mielestäni sitä voisi kuitenkin mieluummin nimittää ravitsemussuositusten mukaiseksi syömiseksi. Vai eikö kuullostakin jotenkin tutulta:

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa neuvotaan, että hiilihydraattisuositus toteutuu käytännössä, kun lisätään täysjyväviljavalmisteiden, erityisesti ruisleivän, ja juuresten, vihanneksien sekä hedelmien ja marjojen osuutta ruokavaliossa ja vähennetään sokerin ja paljon sokeria sisältävien elintarvikkeiden käyttöä.

Huomion kiinnittäminen hiilihydraattien laatuun ei ole ”vähän karppaajien” keksimää, vaikka sellaisen käsityksen on viime aikoina saanut. Ravitsemussuosituksissakaan meitä ei neuvota täyttämään päivittäistä energiantarvettamme ranskanleivällä ja korvapuusteilla. Päinvastoin, ruisleivän roolia korostetaan ja runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden käyttöä suositellaan rajoittamaan. Itse en ainakaan näe tällaisen kohun arvoista eroa ”vähän karppaavien” ja ravitsemussuositusten mukaan syövien ruokavalioissa. Voitaisiinko siis harkita rauhaa, saman asian puolestahan tässä taistellaan.

Virallisia ravitsemussuosituksia arvostellaan, koska onhan niissä oltava vikaa, kun ihmiset lihovat ja sairastuvat. Suositukset ja niiden toteutuminen on kuitenkin eri asia. Harva syö ravitsemussuositusten mukaisesti, itsellänikin on siinä parantamisen varaa. Ennen kuin lähdetään etsimään vaihtoehtoista dieettiä, voitaisiin ensin skarpata suositusten noudattamisessa, ja katsoa tuoko jo se hyvää oloa. Kun ruokavalion perusta on kunnossa, voi miettiä onko vielä halua tiukentaa esimerkiksi hiilihydraattien saantia vaikkapa painonhallinnan takia.


essi



lähteitä


8 kommenttia:

  1. "karppaajien mielestä meitä yritetään myrkyttää ”höttöhiilareilla”"
    Tällaisten olkiukkojen käyttö ei ole kyllä kovin hyvä sovittelukeino "sisällissodan" osapuolten rauhoittamiseen. Tuskin kaikki virallisia ravitsemussuosituksia tukevistakaan on sitä mieltä, että äidinmaidostakin tulisi poistaa kova rasva ennen kuin sitä voi antaa vauvalle.

    Kovin vahvasti kirjoistuksestasi paistaa nykysuositusten puolustuslinja. Miksi? Eikö ravitsemustieteen opiskelijan tulisi kyseenalaistaa vallitsevia paradigmoja, eikä perustaa näkemyksiään vanhoihin "totuuksiin"? Suurin osa paradigmoista saattaa kestää kriittisemmänkin tarkastelun, mutta eikö olisi hyvä tietää se oikeasti, eikä vain luulla tietävänsä? Kahlaamalla itse läpi tutkimusten kokotekstejä voisi vähitellen oppia tärkeän taidon hakea muiden mielipiteiden värittämätöntä arvokasta tietoa itsenäisesti.

    Viljoista toistat samaa mantraa kuin muutama "tv:stä tuttu" ravitsemustieteen suomalainen auktoriteetti. Mutta oletko ollenkaan perehtynyt aiheeseen kriittisesti? Millä perusteella paljon täysjyväviljaa sisältävä ruokavalio on terveellisempi kuin ruokavalio, jossa kaikki viljatuotteet on korvattu muilla kasviksilla? Vaikka yksilön kokemukset eivät laajassa mittakaavassa juuri mitään todistakaan, niin mitäpä jos silti kokeilisit myös itse. Oletan, että olet nuori, terve ja sopusuhtainen. Sinulla tuskin on vielä merkittäviä viljojen aiheuttamia vaivoja. Mutta silti muutaman viikon kokeilu täysin ilman mitään viljoja saattaa avartaa katsantokantaasi enemmän kuin arvaatkaan. Kokeiluun kannattaa lähteä avoimin mielin ja korvata viljat fiksusti, eikä lähteä hakemalla hakemaan haittoja epäviisailla valinnoilla.

    Lisäksi toivoisin että miettisit ravitsemussuositusten arvostelua vähän toiseltakin näkökannalta. Ihmiset ovat lihonneet Suomessa (ja muissa länsimaissa) vuosikymmeniä. Miten sen voi kääntää niin, että se on suositusten noudattamista yrittäneiden ihmisten syy, eikä suositusten syy? Jos ihmiset eivät halustaan huolimata pysty noudattamaan suosituksia, niin eikö syy ole silloin liian hankalissa tai muuten virheellisissä suosituksissa? Ja millä perusteella ihmiset eivät ole suosituksia noudattaneet? Jos perusteeksi katsotaan se, että ihmiset ovat lihonneet, niin ollaan kehäpäätelmässä.

    Toivotan sinulle tsemppiä opiskeluun. Hienoa, että olet uskaltautunut someen kertomaan ajatuksistasi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteistasi! Mielipidekirjoitukseni tarkoituksena oli vain tuoda esille näkemykseni "vähän karppaamisen" ja ravitsemussuositusten samankaltaisuudesta. En tahdo lähteä kinastelemaan karppauksesta, jokainen noudattakoon sellaista ruokavaliota joka itselleen parhaiten sopii.

    VastaaPoista
  3. Virallinen suositus on jo käsitteenä absurdi. Jos ylhäältä sanotaan, että näin sinun pitää syömän, moniko oikeasti syö niin vai ihan piruuttaan eri lailla?

    No syömisessä tuo kapinaefekti tuskin on vahva, koska syömisessä on kuitenkin valinnanvapaus. Uskon, että monia karppaajia, samoin kuin monia ei-karppaajiakin huolestuttaa suosituksissa laitosruoka, eli ihmiset, jotka ovat heikoimmillaan (lapset, sairaat, vanhukset).

    Nämä eivät pysty itse valitsemaan ja jo laitosruuan kriteerit ovat sellaiset, etten itse haluaisi niitä syödä. Toteutus vie yleensä laitosruuan vieläkin huonompaan suuntaan, koska mahdollisimman halvalla on saatava

    VastaaPoista
  4. Eli oliko kirjoituksen tarkoitus kertoa, että virallissuosituksia muuttamalla vain vähän karpimpaan suuntaan ei ruokavalio kovin paljon eroa virallisista suosituksista?

    Kyllä ne ravintosuositukset ovat pielessä, jos niitä noudattaa yrittävät ihmiset lihovat ja sairastuvat elintasosairauksiin. Samaan aikaan kapinalliset karpit väittävät laihtuneensa, tai parantuneensa vatsavaivoista, ihottumista, jne. Miksi asiaa ei asiallisesti tutkita? Tai edes keskustella asiallisesti?

    Virallisia suosituksia puolustelevat tahot usein vetoavat epämääräisesti tiedemiesten yksimielisyyteen, mutta eivät suostu yksilöimään noita tiedemiehiä, tai tutkimuksia. Tarkistapa itse huviksesi mitä ravitotieteen kuuluisimmat tutkijat ovat mieltä eläinrasvoista, hiilihydraateista ja kolesterolista. Lisäksi usein vedotaan siihen, että vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ei ole riittävästi pitkäaikaistutkimuksia. Kokeilepa etsiä vastaavia pitkäaikaistutkimuksia suositusten mukaisesta ruokavaliosta.

    Minun mielestäni vähähiilihydraattinen ruokavalio tulisi hyväksyä vaihtoehtoiseksi viralliseksi ruokavaliosuositukseksi, tai sitten asiallisesti tieteelliset tutkimukset yksilöiden perustella, miksi se ei ole vähintään yhtä hyvä tai terveellinen kuin nykyinen suositus.

    VastaaPoista
  5. Pieni huomautus edelliselle kommentoijalle:

    Ruokavalio itsessään ei lihota, vaan lihominen johtuu liiasta energian saannista suhteessa sen kulutukseen. Lihoa tai laihtua voi siis millä tahansa ruokavaliolla; karppaamalla, syömällä "virallisten suositusten" mukaan tai vaikka karkkia syömällä. Kaikki riippuu hankitun ja kulutetun energian suhteesta.

    Suomalaisten ruokavalion vikana (yleistäen) on se, että saamme ruuasta liikaa energiaa, mikä johtaa lihomiseen. Energiaa tulee helposti liikaa, koska syömme suositusten vastaisesti tarpeettoman paljon runsaasti energiaa sisältäviä aineita kuten rasvaa, alkoholia ja sokereita, ja suhteessa liian vähän vähäenergisiä tuotteita kuten kasviksia. Turhan energian poisjättäminen ruokavaliosta esim. sokereiden muodossa on monille hyväksi. Jokainen päättäköön itse käyttääkö siitä nimeä "vähän-karppaus" vai "normaalien ravintosuositusten noudattaminen", samasta asiasta kuitenkin on käytännössä kyse. Tämä oli tekstin pointti, jonka essi toikin selvästi esiin.

    Vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka vedetään niin äärimmilleen, että se johtaa ketoosiin onkin sitten ihan oma asiansa. Jätettäköön se tämän keskustelun ulkopuolelle.
    A

    VastaaPoista
  6. "Energiaa tulee helposti liikaa, koska syömme suositusten vastaisesti tarpeettoman paljon runsaasti energiaa sisältäviä aineita kuten rasvaa, alkoholia ja sokereita, ja suhteessa liian vähän vähäenergisiä tuotteita kuten kasviksia."

    Jos todellisuus ei vastaa teoriaa, niin todellisuus on väärässä? Tästähän on jo aika monta tutkimustakin. Karppaus on käytännössä kaikissa tutkimuksissa ollut selvästi tehokkaampi laihdutusruokavalio, kuin vähärasvainen. Vähärasvainen on kirinyt kiinni vasta siinä vaiheessa kun karppaajat ovat jo päässeet lähelle tavoitepainoaan. Se mikä mielestäni on jäänyt vähemmälle huomiolle on, että lähes kaikissa noissa tutkimuksissa on ollut kalorirajoitus vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta vähähiilihydraattisella ei ole ollut. Toki voidaan väitellä siitä ovatko karppaajat sitten spontaanisti vähentäneet kaloreita vai ei. Mutta toisaalta kun keskustelussa ollaan vielä näin alkutekijöissä, niin siitä väittely on toistaiseksi turhaa. Jos karppaus syystä tai toisesta aivan selkeästi toimii käytännössä, niin miksi sitä ei voi reilusti myöntää? Miksi ihmisiä täytyy syyllistää huonoiksi vähärasvaisen ruokavalion noudattajiksi, jos he kuitenkin helposti onnistuvat karppaamalla? Miksi karppausta ei suositella kokeiltavaksi ylipainoisille, d2:lle, vatsavaivaisille ja ihoallergisille?

    Miksi ruuan energiasisältö olisi ratkaiseva tekijä painonhallinnassa? Jos vielä jätetään kaloriteoria keskustelun ulkopuolelle, niin eikö painonhallinnan kannalta energiasisältöä paljon oleellisempaa ole ruuan kylläisyysvaikutus? Jos on jatkuvasti nälkä niin tulee helposti syötyä päivän aikana paljon kaloreissakin mitattuna, vaikka ruoka olisi miten vähäkalorista tahansa. Jos vaivautuu lukemaan karppausta kokeilleiden kokemuksia, niin huomaa kyllä nopeasti, että aika moni kertoo että on jatkuva nälkä kadonnut ja ruokaa tarvitsee huomattavasti harvemmin kuin virallisten suositusten mukaisella ruokavaliolla ollessaan.

    Väitän, että tämä "sotiminen" loppuu siinä vaiheessa kun karppauksen hyvät puolet avoimesti ja julkisesti myönnetään ja vastaan olevat väitteet perustellaan selvästi nimettyihin tutkimuksiin viitaten, eikä "unohdeta" vastakkaisia näkemyksiä edustavia tutkimuksia. Etenkään silloin jos tutkimusten tekijät ovat olleet alan eliittiä ja tutkimus julkaistu alan arvostetuimmissa julkaisuissa.

    VastaaPoista
  7. "Miksi ruuan energiasisältö olisi ratkaiseva tekijä painonhallinnassa?"
    Koska lihomisessa ei ole pohjimmiltaan muusta kyse kuin siitä että energiansaanti ylittää kulutuksen. Tämä on yksinkertainen ja täysin kiistaton asia. Nuo mainitsemasi tekijät kuten kylläisyysvaikutus ja energiasisältö (tarkoitat ilmeisesti energian määrää suhteessa ruuan tilavuuteen tai täyttävyyteen) ovat vain tekijöitä muiden joukossa, jotka vaikuttava energiansaantiin. Eli puhutaan hieman eri asiasta.
    Toisin sanoen: se miten usein ja miten suuria annoksia syö, harrastaako ahmimiseen johtavaa nälänsiirtämistä tai kuinka täyttävää ruokaa syö, vaikuttaa siihen minkä verran energiaa saa. Ja se kuinka paljon energiaa saa, vaikuttaa siihen lihooko vai ei. Huomaatko eron?

    Miksi karppausta ei suositella kokeiltavaksi ylipainoisille, d2:lle, vatsavaivaisille ja ihoallergisille?
    Käsittääkseni hiilihydraattien vähentämistä ja muitakin painonhallintakeinoja suositellaan ylipainoisille ja II tyypin diabeetikoille. Vatsavaivaisille ja ihoallergisille karppausta ei ilmeisesti virallisesti suositella, koska sen tehosta ei -ainakaan vielä- ole kunnollista näyttöä. Vilja-allergikoilta ja keliaakikoilta toki viljatuotteita rajoitetaan, mutta kyseessä ei ole hiilihydraatin vaan viljan muiden ainesosien aiheuttama syy.
    A

    VastaaPoista
  8. Toki jos syö liikaa mitä tahansa ruokaa, niin yleensä lihoaa. Nopeasti ajateltuna homma vaikuttaa teoriassa todella simppeliltä. Kalorit kohdilleen ja jos haluaa syödä enemmän, niin kevyt-tuotteet kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Käytäntö onkin sitten eri asia. Käytännössä nykyiset suositukset eivät väestötasolla todistetusti toimi. Eivätkä kevyt-tuotteet.

    Kylläisyys vaikuttaa varsin oleelliselta tekijältä tässä asiassa. Eri ruuat tuntuvat vaikuttavan kylläisyyteen hyvinkin eri tavalla. Joten runsaasti energiaa sisältävät ruuat eivät automaattisesti ole huonoja valintoja laihduttajalle. Moni on kokenut rasvaisen vähähiilihydraattisen aterian pitävän nälkää poissa paljon pidempään kuin kaloreiltaan vastaava ateria hiilihydraattipitoista ruokaa. Yksilöllisiä vaihteluita aivan varmasti on. Kannattaa itse kokeilla mikä itsellä toimii.

    Karppaus vaikuttaa kaikin puolin erittäin lupaavalta ruokavaliolta. Kun se kerran näyttää toimivan erinomaisesti jopa vahvasta negatiivisesta yhteisöllisestä painostuksesta huolimatta, niin millaisia tuloksia saataisiinkaan aikaan, jos sitä suositeltaisiin vaihtoehtona ihan virallisestikin? Kaikille se ei varmaan ole optimaalisin ruokavalio, mutta mikäpä olisi.

    Jokaisen kannattaisi itse kokeilla mikä itsellä parhaiten toimii. Toivottavasti epämääräisillä tieteellisillä "totuuksilla" pelottelun aika on pian ohi ja tulevaisuudessa suosituksia perustellaan yksilöidyin tutkimuksin. Ja otetaan huomioon, sekä myös kommentoidaan vähintään suurimpia asiaan liittyviä muita tutkimuksia.

    VastaaPoista