Kuluttajat kauhistelevat E-koodirivistöjä kaupan hyllyillä. Ajatellaan, että E-koodien paljous on yhtä kuin teollinen, epäterveellinen ja haitallinen. Ajatus tuntuu oudolta, sillä E-koodihan on nimenomaan osoitus tutkitusta ja hyväksytystä aineesta. E-kooditunnus kertoo, että Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on tehnyt aineelle kattavan turvallisuusarvioinnin ja hyväksynyt sen elintarvikekäyttöön. Asiantuntija-arviot ovat puolueettomia ja saantirajoja muutetaan ja aineiden turvallisuutta uudelleen arvioidaan tarpeen mukaan. On kummallista, että parhaiden asiantuntijoiden tekemiin tieteellisiin arviointeihin ei luoteta, vaan uskotaan netissä vellovia huhupuheita lisäaineiden vaarallisuudesta.
Lisäaineet ovat tarkan turvallisuusseurannan alaisina, mutta on monia tuoteryhmiä, joihin valvonta ei vielä ylety. Lisäaineettomaan elämään pyrkivät vannovat usein superfoodien nimeen. Näiden terveellisyyttä ylistetään eikä turvallisuutta juuri kyseenalaisteta. Puutteita tuotteiden turvallisuudessa on jo tullut esille: goji-marjoja on jäänyt tullin valvonnassa kiinni mm. kasvinsuojeluainejäämien, sulfiittien sekä laittoman säteilyttämisen takia. Tuntuu oudolta, että maailman tutkituimpia aineita vältellään, mutta samaan aikaan hurahdetaan tuotteisiin, joiden turvallisuudessa on havaittu selviä puutteita.
Lisäaineita pidetään teollisuuden keksintöinä, mutta samoja aineita esiintyy monissa luonnontuotteissa. Puolukassa on bentsoehappoa (E210), pektiiniä (E440), antosyaania (E163), sorbiinihappoa (E200) ja karotenoidia (E160a). Lisäaineet voivat siis olla täysin luonnollisia tai niitä voidaan valmistaa keinotekoisesti. Se että lisäaine on luonnollista alkuperää, ei tarkoita, että se olisi synteettistä turvallisempi tai sitä voisi käyttää rajattomasti. Esimerkiksi aineen hyväksyttävä päiväsaanti (ADI-arvo) on luonnollisella beta-karoteenilla (E160a) pienempi kuin synteettisellä keltaisella atsovärillä tartratsiinilla (E102).
Natriumglutamaatti ja aspartaami ovat useimmiten haitallisina pidettyjen aineiden listan kärkipäässä. Näitä kauhistellaan nimenomaan lisäaineina, mutta ei useinkaan tiedetä, että kyseisiä aineita tai niiden metaboliatuotteita esiintyy myös lisäaineettomissa elintarvikkeissa. Esimerkiksi light-limuissa käytettyä aspartaamia pidetään haitallisena metanolin takia, jota muodostuu aspartaamin hajotessa elimistössä. Metanolin tiedetään olevan suurina määrinä myrkyllinen, mutta elintarvikkeissa käytetyt määrät ovat hyvin pieniä. Sitä on luonnostaan esimerkiksi hedelmissä ja hedelmämehuissa. Metanolia saa lasillisesta omenamehua 1,5 kertaisesti verrattuna samaan määrään aspartaamilla makeutettua virvoitusjuomaa.
Glutamaattia on luonnostaan miltei kaikessa ruoassa, erityisesti runsasproteiinisissa elintarvikkeissa, kuten maitotaloustuotteissa, kalassa ja lihassa. Kasviksista etenkin sienissä ja tomaateissa on korkeat glutamaattipitoisuudet. Pieni määrä natriumglutamaattia tuo ruokaan miellyttävän umamin maun, suurina määrinä se pikemminkin vähentää maistuvuutta. Teollisuus tavoittelee maistuvia elintarvikkeita, joten määrät pysyvät tuotteissa vähäisinä.
Natriumglutamaatin väitetään usein aiheuttavan monia oireita, kuten huonovointisuutta, päänsärkyä ja sydämentykytystä. Väitetyt terveyshaitat on otettu vakavasti ja natriumglutamaatin turvallisuutta on arvioitu lukemattomissa tutkimuksissa. Sokkoutetuissa kokeissa natriumglutamaatille omasta mielestään herkistyneet ihmiset ovat raportoineet oireita, vaikka testiruoassa ei olisikaan ollut kyseistä ainetta. Tulosta voi selittää psykosomaattinen reagointi; kun oireita odotetaan, niitä myös saadaan. Toisaalta mikä tahansa ruoan aine voi olla oireiden takana. On oleellista erottaa yliherkkyysoireet aineen todellisista haitoista. Osa ihmisistä voi todella olla yliherkkiä natriumglutamaatille, mutta samoja oireita voivat aiheuttaa myös muut ruoan ainesosat, kuten histamiini. ”Histamiini-intoleranssin” oireet ovat samankaltaiset, kuin natriumglutamaatin yhteydessä kuvatut. Punaviini ja homejuusto ovat yleisiä yliherkkyysoireiden aiheuttajia, myös suklaa voi saada monet oireilemaan. Se, että yksittäiset ihmiset ovat yliherkkiä natriumglutamaatille tai histamiinille, ei tarkoita että kaikkien pitäisi välttää parmesaania ja punaviiniä. Suurin osa voi nauttia näitä aineita ilman oireita. Sama pätee myös goji-marjojen suhteen. Eviran sivuilla todetaan: ”Vaikka goji-marjoista ei yleensä aiheudu haittoja niiden käyttäjille, yksittäisille kuluttajille goji-marjoista on saattanut tulla haitallisia oireita, kuten ihottumaa tai huonovointisuutta.” Kummallista, ettei kukaan intoile niiden kiellon puolesta.
Aspartaami ja natriumglutamaatti ovat tutkituimpia lisäaineita ja tällä hetkellä ei ole tutkimusten perusteella syytä vältellä niitä. Tietysti voidaan kysyä, tarvitseeko ihminen juuri näitä lisäaineita? Vastaus on tietysti ei, jokainen pärjää varmasti ilman aspartaamia ja natriumglumaattia. Mutta emme varsinaisesti tarvitse monia muitakaan ruoka-aineita, kuten mausteita, glögiä, homejuustoa tai siideriä. Ruokateollisuus ja osa kouluruokaloista on reagoinut ihmisten huoleen ja poistanut natriumglutamaatin tarjonnastaan. Tämä levittää kuluttajille väärää viestiä – kysehän ei ole siitä, että natriumglutamaatti olisi todettu haitalliseksi. Teollisuudelle natriumglutamaatittomuus on nykypäivänä myyntikikka. Kouluruuan tarjoajat ovat lähteneet mukaan perusteettomaan lisäainehysteriaan. Monissa kouluissa lähinnä vanhempien vaatimuksesta natriumglutamaatin käyttö on lopetettu. Tästä on kuitenkin tullut ikäviä seurauksia, kun sen sijaan suolan käyttöä on lisätty. Suola on huomattavasti suurempi paha, lisäähän se todistetusti riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tiettyihin syöpiin. Suomessa suolan päivittäinen saanti ylittää helposti suositellun enimmäismäärän, kun taas lisäaineiden saanti on vähäistä verrattuna hyväksyttäviin enimmäismääriin. Tuntuukin hassulta, että yksittäisestä - lähes merkityksettömästä - tekijästä tehdään tärkein ruoan valinnan kriteeri, kokonaisuuden sumentuessa. Vältettäisiin mieluummin varmuudella haitallisiksi todettujen aineiden liikasaatia; niitäkin kun löytyy jo ihan riittävästi.
anne ja essi
anne ja essi
Lähteitä
Beyreuther K, Biesalski HK, Fernstrom JD et al. Consensus meeting: monosodium glutamate – an update.
European Journal of Clinical Nutrition. 2007;61:304-313.
Evira. Usein kysyttyä luontaisista myrkyistä.
European Journal of Clinical Nutrition. 2007;61:304-313.
Evira. Usein kysyttyä luontaisista myrkyistä.
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa_elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden_luontaiset_myrkyt/usein_kysyttya_/
Terveyskirjasto. Histamiini-intoleranssi ("histamiiniallergia").
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00815
Terveyskirjasto. Histamiini-intoleranssi ("histamiiniallergia").
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00815
Yle.fi. Aromivahventeen poisto kouluruuasta vei ojasta allikkoon.
Hei, tosi mielenkiintoista tekstiä. Aspartaamissa minua on juurikin pelottanut tuo metanoli. Mistä tuo tieto on että omenamehu sisältää metanolia enemmän?
VastaaPoistaHei, täältä löytyy ainakin lisätietoa aiheesta:
VastaaPoistahttp://www.eufic.org/page/en/page/FAQ/faqid/question-answer-aspartame/
Tässä vielä aiheeseen liittyvä juttu:
VastaaPoistahttp://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/1-2012/23-14-37-13.html
Hei,
VastaaPoistaItsekin ravitsemustiedettä opiskelevana löysin bloginne ja innostuin lukemaan postauksen jos toisenkin. Samoja asioita olemme käsitelleet rapakon tällä puolella, miltei samoin lopputuloksin ja analyysein. Itse olen kuitenkin suurimmaksi osaksi eri kannalla etenkin aspartaamin ja natrium glutamaatin osalta. On totta, että E-koodit ovat vain numeroiden muotoon merkattuja aineita, joista osa on täysin luontaisia, osa luontaisen kaltaisia ja osa kemiallisia. Tekstinne antaa kuitenkin ymmärtää, että pienintäkään huolta ei ole ja että kaikki lisäaineet ovat vaarattomia niissä määrissä joita niitä käytetään. Valitettavasti teksti kuulostaa pikemminkin ravitsemusteollisuuden propagandalta. Ei ole näyttöä siitä miten nämä lisäaineet toimivat kehossa keskenään tai miten ne kertyvät elimistöön pitkällä aikavälillä.
Harvinaisen useissa tapauksissa nuo määrät eivät myöskään ole aina niin kovin mitättömiä. Natriumglutamaatin käyttö mitä erilaisimmissa elintarvikkeissa takaa sen, että ko.lisäainetta tulee nautittua päivän aikana useista eri lähteistä. Näin ollen sen määrä kasvaa eikä ole tavatonta yltää riskilukemiin ihan perussyömisellä, mikäli useista syödyistä ruoista löytyy natriumglutamaattia. Lisäksi on aivan naurettavaa perustella natrium glutamaatin käyttöä makuseikoilla. Eihän se nyt ihan niinkään mene, että aidot maut korvataan keinotekoisilla makeuttajilla koska kuvitellaan että lasten(ja ihmisten) suut eivät ole tottuneet ruoan alkuperäiseen/luonnolliseen makuun! Aito suola on huomattavasti parempi vaihtoehto nautrium-glutamaatille, jos näitä nyt täytyy verrata. Tosin suurin osa suolankäyttäjistä todennäköisesti käyttää sitä suolaa vaikka ruoka olisikin ngm:aatilla ryyditettyä. Useiden tutkimusten mukaan myös suolan roolia on liioiteltu suuresti ja nykyään sen lisääntynyt käyttö saattaa johtua juuri ravitsemusteollisuuden muutoksista ja ruokatehtaiden valmiiksi lisäämästä suolasta sun muista glutamaateista, sen sijaan että ihmiset ripottelisivat pöytäsuolaa liiallisissa määrin.
Natriumglutamaattia ei tarvittaisi ollenkaan ja olenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että se on viimeinkin saatu pis useista koululaitoksista. Tilanne on kuitenkin vielä huolestuttavampi aspartaamin kohdalla, joka on todistetusti hermomyrkky. Jo muutama tölki light-limonadia päivässä yltää riskirajoille ja vähemmänkin määrän(säännöllisessä käytössä) on todistettu vaikuttavan aivojen kemiaan.
Tekstistä saa sen vaikutelman, että ette pidä aspartaamia kovinkaan pahana aineena pienissä määrissä mutta on olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että se pitäisi kieltää lailla. Monet edelläkävijämaat ovat sen jo kieltäneet, mutta valitettavasti se on edelleen käytössä esim.Suomessa ja täällä Briteissä. Sanotte, että "ei niitä kukaan varsinaisesti tarvitse"--Tässä osutte oikeaan. Me emme niitä tarvitse ja ne tekevät meidät sairaammiksi. Näin ollen ravitsemusalan ihmisten pitäisi yhdessä puuttua tällaisiin ilmiöihin ja saada lakialoitteita aikaan terveyttä uhkaavia tekijöitä vastaan. Ei riitä, että puhutaan pehmein ottein; Ei tähän kuole, jos vähän käyttää. Niin... Ei tupakkaankaan kuole heti, eikä alkoholin suurkulutukseen, liikkumattomuuteen, syömättömyyteen jne. Mutta yhtä lailla; Näistä mitään ei kannata harjoittaa, kuten ei aspartaamia/natrium glutamaattia/kemiallisia lisäaineita kannata käyttää pienimmissäkään määrin.
Lisätietoa esim. seuraavista:
http://koti.japo.fi/~retyyni/Aspartaami.html
http://www.minaolen.com/lehti/art3_102.html
http://www.sweetpoison.com/
http://www.holisticmed.com/aspartame/
http://www.naturalnews.com/aspartame.html
Hei, kiva että olet löytänyt blogimme. Nämä lisäaine asiat taitavat olla sellaisia, että ne herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Itse en ole KAIKKIEN lisäaineiden puolustaja, mutta täytyy todeta, että ilman niitä elämämme vaikeutuisi huomattavasti. Esimerkiksi ilman lisäaineita elintarvikkeiden säilytysajat lyhenisivät olemattomiin ja monet ruokamyrkytystä aiheuttavat bakteerit pääsisivät valloilleen. Natriumglutamaattia ja aspartaamia en pidä tarpeellisina lisäaineina, mutta kirjoituksemme tarkoitus oli tuoda eri näkökulma asiaan; mediassa kun vain pelotellaan lisäaineiden haittavaikutuksilla. Monet lähtevät mukaan tähän lisäainehysteriaan, ilman että tietävät lisäaineiden ominaisuuksista yhtään mitään. Jotenkin älytöntä tällainen hysteria etenkin niistä lisäaineista, joille ei ole edes määritelty ADI-arvoa. Itse olisin enemmän huolissani esimerkiksi lasten nitriitin tai bentsoehapon saannista, niiden sallitut päivittäiset saantirajat kun ylittyvät helposti. Olisi kiva että ihmiset suuntaisivat energiansa mielummin näiden rajojen noudattamiseen, kuin turvallisiksi todettujen lisäaineiden mustamaalaamiseen.
VastaaPoistaNatriumglutamaatillehan ei siis ole määritelty ADI-arvoa, koska sen käytöllä ei ole todettu olevan terveyshaittoja. En siis tiedä mitä tarkoitat sillä, että "päästään riskilukemiin". Olen täysin eri mieltä siitä, että suola olisi natriumglutamaattia parempi vaihtoehto. Tutkitusti tiedetään, että suola vaikuttaa esimerkiksi verenpaineeseen ja korkea verenpaine taas on monen sairauden riskitekijä. Nautriumglutamaatin haitoista ei taida löytyä yhtä vakuuttavaa tieteelliset kriteerit täyttävää näyttöä.
Ja mitä tulee näihin väitteisiin, että aspartaami tekee meidät sairaammiksi ja se pitäisi kieltää lailla... Uskon, että jos näyttöä asiasta olisi, se olisi varmasti kielletty. EFSA uudelleen arvioi jatkuvasti lisäaineiden turvallisuutta, aina kun uusia tutkimuksia aiheesta julkaistaan. Valitettavasti lähteet joihin viittaat, eivät täytä EFSAn (tai minunkaan) vaatimaa tieteellistä näyttöä aspartaamin vaarallisuudesta.
Natriumglutamaatin turvallisuudesta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10736380