perjantai 10. helmikuuta 2012

Matkailijan ruokaruletti

Vietin joululomani matkaillen Aasiassa, pääosan ajasta Filippiineillä. Nyt reissusta on palattu ja pikkuhiljaa myös palauduttu arkiseen aherrukseen. Muistelin tänään kylmässä (mutta kauniissa!) pakkassäässä mennyttä matkaani. Yllätyin, kuinka helposti sain ruoan kautta erilaisista hetkistä ja tunnelmista kiinni. Huomasin muistavani hyvinkin tarkasti onnistuneita ja myös ei-niin-hyvin sujuneita ruokahetkiä. Ajatus ihanasta mango-smoothiesta vei minut takaisin rannalle loikoilemaan. Vastapyydetty kala, kasvisvarras ja jälkkäripannari toivat muiston erilaisesta jouluaattoillasta. Epämääräisten kasvismöllyköiden ajattelu sai edelleen palan nousemaan kurkkuuni.

Kaikenlaiseen matkantekoon liittyy aina myös ruokailut, tarvitseehan ihminen ruokaa monta kertaa päivässä myös maailmalla. Itse haaveilen aina tulevien matkojen ihanista ruoista ja tunnelmallisista ravintoloista jo etukäteen, mielikuvissa kaikki on tietenkin täydellistä. Mutta onko todellisuus matkoilla mielikuvien mukainen? Kun pitkällä matkalla jokainen päivän ateria syödään ravintolassa, mahtuu mukaan kirjava joukko mahtavia ja vähemmän mahtavia elämyksiä.

Miksi asiat sitten joskus menevät pieleen? Voin sanoa, että ajoitus on oma kompastuskiveni. Sopivaa ravintolaa aletaan etsiä vasta sitten, kun on nälkä ja harvoinhan juuri sellainen sattuu osumaan kulman taakse. Ohitetut ravintolat tarjoaisivat varmasti ihan kelporuokaa, mutta jostain syystä tuntuu, että seuraava (tai se huippuhyvännäköinen paikka, jossa ei ollut tilaa) voisi olla vielä parempi. Nälän asteesta ja päättämättömyyden vaikeudesta riippuen voi päätyä nälkäkänkkäilyyn. Silloin kiukuttaa, väsyttää ja itse asiassa mitään ruokaa ei teekään enää mieli. Hetken känkkäilyn ja toivottomalta tuntuneen vaeltelun jälkeen päätetään mennä heti seuraavaan ruokaa tarjoavaan paikkaan, oli se ihan minkänäköinen tahansa. Arpa on heitetty!

Olen kala-kasvissyöjä. Ruokavalion noudattaminen on Suomessa todella helppoa. Olin kuitenkin valmistautunut ruokaongelmiin Filippiineillä, sillä eräs ystäväni oli todennut maassa reissatessaan, että kasvissyönti saattaa olla hieman haasteellista siellä. Kyllähän listoilla kasvisruokia riitti, mutta kasvisruoan käsite oli hieman erilainen. Meillä kasvisruoka on kasvissyöjille sopivaa ruokaa. Siellä kasvisruoka on ruokaa, jonka pääkomponentti on kasvis, mutta joukossa voi olla myös lihaa. Moni paikallinen ei käsittänyt miksen halua syödä lihaa, sillä sehän on arvokas ja hieno osa ruokaa. Ruokaruletti pyörähti aina uudestaan käyntiin tilaukseni yhteydessä, sillä aina ei ollut varmuutta, oliko lihattomuuteni ymmärretty oikein. (Onko tämä kasvisruoka? –On. Onko siinä lihaa? –Ei. Onko siinä possua? –Kyllä, mutta vain pieninä paloina!) Muutaman kerran huomasinkin natustelevani lihan palasta (monta vuotta lihaa syömättömänä voin todeta, että sen huomaa todella nopeasti!). Erääseen kasvisruoaksi varmistamaani annokseen oli laitettu possupalasia oletettavasti minulle lisäarvoa tuomaan, ”mutta ihan vaan muutama toppings”.

Tiedän, että käsite-erot ja syyt lihan arvostamiseen kertovat erilaisista ruokakulttuureista ja oloista, eikä matkurin kuulu mielestäni harmistua asiasta. Voisimmeko mekin alkaa arvostaa kasviksia pääkomponentteina? Tuntuu, että meillä liha on se pääasia – harmillisen usein annoksissa on kasviksia lisänä vain lautasta täyttämässä. Kasvisruoat ovat varattu ainoastaan meille viherpiipertäjille, niihin ei todellinen lihaani koske. Olisiko ruokalistoillamme kuitenkin tilaa myös osiolle ”kasvisruoat lihatoppingseilla”?

Palataanpa takaisin maailmalle. Muutamien nälkäkänkkäilyjen jälkeen opin, että tämän matkurin olisi hyvä pitää mukanaan esimerkiksi pähkinöitä känkkäilyn ensioireiden hallintaan. Näin sopivan ruokapaikan etsimisestä ei tule uuvuttavaa kärsimysnäytelmää. Ja jossain vaiheessa päätös ruokapaikasta on tehtävä, sillä seuraavan kulman taakse ei aina voi mennä kurkkimaan. Loppujen lopuksi ruoan tilaaminen on aina arpapeliä, jossa ei tiedä mitä tuleman pitää (ellei mene mäkkäriin). Ruokaruletissa voikin voittaa kaikenlaisia elämyksiä, joita muistamalla matkatunnelmaan pääsee vielä kotonakin. Aika kultaa muistot ja nyt voimme jo kotonakin nauraa nälkäkänkille ja erään sellaisen seurauksena olleelle ravintolalle, jonka tarjoaman aterian jälkeen menimme puhtaasti terveydellisistä syistä (no, vähän myös mielenrauhan vuoksi) ottamaan lounaan jälkeiset konjakit. Minkälaisia voittoja teille on kertynyt?


ps. Vaikka lomailin opinnoista ja töistä, ei ravitsemustieteilijä voi olla huomioimatta ympäristöään.. Tässä vielä muutamia havaintoja matkalta: Filippiineillä myydään pikaruokaravintolassa kananuggetteja, jotka ovat A-vitaminoituja (kuinka terveellistä!); Aasiassa maitotuotteissa on hyvin esillä se, kuinka ne ovat hyvä kalsiuminlähde (hyvä!); Hong Kongissa joka pulju myi lesitiinivalmisteita, jotka olivat selvästi nyt todella kuumaa tavaraa (sitä ostettiin hullun lailla, todistettavasti ihan matkalaukkukaupalla).