Kaikenlaiseen matkantekoon liittyy aina myös
ruokailut, tarvitseehan ihminen ruokaa monta kertaa päivässä myös maailmalla. Itse
haaveilen aina tulevien matkojen ihanista ruoista ja tunnelmallisista
ravintoloista jo etukäteen, mielikuvissa kaikki on tietenkin täydellistä. Mutta
onko todellisuus matkoilla mielikuvien mukainen? Kun pitkällä matkalla jokainen
päivän ateria syödään ravintolassa, mahtuu mukaan kirjava joukko mahtavia ja
vähemmän mahtavia elämyksiä.
Miksi asiat sitten joskus menevät pieleen? Voin
sanoa, että ajoitus on oma kompastuskiveni. Sopivaa ravintolaa aletaan etsiä
vasta sitten, kun on nälkä ja harvoinhan juuri sellainen sattuu osumaan kulman
taakse. Ohitetut ravintolat tarjoaisivat varmasti ihan kelporuokaa, mutta
jostain syystä tuntuu, että seuraava (tai se huippuhyvännäköinen paikka, jossa
ei ollut tilaa) voisi olla vielä parempi. Nälän asteesta ja päättämättömyyden
vaikeudesta riippuen voi päätyä nälkäkänkkäilyyn. Silloin kiukuttaa, väsyttää
ja itse asiassa mitään ruokaa ei teekään enää mieli. Hetken känkkäilyn ja
toivottomalta tuntuneen vaeltelun jälkeen päätetään mennä heti seuraavaan
ruokaa tarjoavaan paikkaan, oli se ihan minkänäköinen tahansa. Arpa on
heitetty!
Olen kala-kasvissyöjä. Ruokavalion
noudattaminen on Suomessa todella helppoa. Olin kuitenkin valmistautunut ruokaongelmiin
Filippiineillä, sillä eräs ystäväni oli todennut maassa reissatessaan, että kasvissyönti
saattaa olla hieman haasteellista siellä. Kyllähän listoilla kasvisruokia
riitti, mutta kasvisruoan käsite oli hieman erilainen. Meillä kasvisruoka on
kasvissyöjille sopivaa ruokaa. Siellä kasvisruoka on ruokaa, jonka
pääkomponentti on kasvis, mutta joukossa voi olla myös lihaa. Moni paikallinen
ei käsittänyt miksen halua syödä lihaa, sillä sehän on arvokas ja hieno osa
ruokaa. Ruokaruletti pyörähti aina uudestaan käyntiin tilaukseni yhteydessä,
sillä aina ei ollut varmuutta, oliko lihattomuuteni ymmärretty oikein. (Onko
tämä kasvisruoka? –On. Onko siinä lihaa? –Ei. Onko siinä possua? –Kyllä, mutta
vain pieninä paloina!) Muutaman kerran huomasinkin natustelevani lihan palasta
(monta vuotta lihaa syömättömänä voin todeta, että sen huomaa todella nopeasti!).
Erääseen kasvisruoaksi varmistamaani annokseen oli laitettu possupalasia oletettavasti
minulle lisäarvoa tuomaan, ”mutta ihan vaan muutama toppings”.
Tiedän, että käsite-erot ja syyt lihan arvostamiseen
kertovat erilaisista ruokakulttuureista ja oloista, eikä matkurin
kuulu mielestäni harmistua asiasta. Voisimmeko mekin alkaa arvostaa kasviksia
pääkomponentteina? Tuntuu, että meillä liha on se pääasia – harmillisen usein annoksissa
on kasviksia lisänä vain lautasta täyttämässä. Kasvisruoat ovat varattu
ainoastaan meille viherpiipertäjille, niihin ei todellinen lihaani koske. Olisiko
ruokalistoillamme kuitenkin tilaa myös osiolle ”kasvisruoat lihatoppingseilla”?
Palataanpa takaisin maailmalle. Muutamien
nälkäkänkkäilyjen jälkeen opin, että tämän matkurin olisi hyvä pitää mukanaan esimerkiksi
pähkinöitä känkkäilyn ensioireiden hallintaan. Näin sopivan ruokapaikan
etsimisestä ei tule uuvuttavaa kärsimysnäytelmää. Ja jossain vaiheessa päätös
ruokapaikasta on tehtävä, sillä seuraavan kulman taakse ei aina voi mennä
kurkkimaan. Loppujen lopuksi ruoan tilaaminen on aina arpapeliä, jossa ei tiedä
mitä tuleman pitää (ellei mene mäkkäriin). Ruokaruletissa voikin voittaa kaikenlaisia
elämyksiä, joita muistamalla matkatunnelmaan pääsee vielä kotonakin. Aika
kultaa muistot ja nyt voimme jo kotonakin nauraa nälkäkänkille ja erään
sellaisen seurauksena olleelle ravintolalle, jonka tarjoaman aterian jälkeen
menimme puhtaasti terveydellisistä syistä (no, vähän myös mielenrauhan vuoksi)
ottamaan lounaan jälkeiset konjakit. Minkälaisia voittoja teille on kertynyt?
ps. Vaikka lomailin opinnoista ja töistä, ei
ravitsemustieteilijä voi olla huomioimatta ympäristöään.. Tässä vielä
muutamia havaintoja matkalta: Filippiineillä myydään pikaruokaravintolassa
kananuggetteja, jotka ovat A-vitaminoituja (kuinka terveellistä!); Aasiassa
maitotuotteissa on hyvin esillä se, kuinka ne ovat hyvä kalsiuminlähde (hyvä!);
Hong Kongissa joka pulju myi lesitiinivalmisteita, jotka olivat selvästi nyt todella
kuumaa tavaraa (sitä ostettiin hullun lailla, todistettavasti ihan
matkalaukkukaupalla).
Itselleni tuli mieleen ruokamuistoja Roomasta; kuinka saman reissun aikana voi saada parasta pizzaa ikinä ja toisaalta kokea myös huonoimman pizzeria visiitin.
VastaaPoistaJuurikin nälkäisinä etsimme sopivaa lounaspaikkaa ja pitkän harhailun jälkeen päätimme mennä seuraavaan vastaan tulevaan ravintolaan. Päädyimme pieneen ja sympaattisen oloiseen ruokapaikkaan, jossa neljän hengen seurueemme päätyi tilaamaan pizzat. Tarjoilija kuitenkin sanoi, että pizzoja on jäljellä vain kolme, eli jonkun täytyy tilata jotain muuta. Ihmettelimme hieman asiaa, mutta lopulta yksi meistä muutti tilaustaan ja jäimme odottamaan ruokiamme. Hyvin pian pöytäämme saapuikin kolme PAKASTEpizzaa... Ihan sitä ei osannut odottaa, kun Italiassa tilaa ravintolassa pizzaa. Kokemuksesta kuitenkin oppi, että ruokapaikkojen taso vaihtelee hurjasti, ja annokset voivat todellakin yllättää; onneksi kuitenkin useimmilla kerroilla positiivisesti.
Voi ei! Kirjoittaessani tekstiäni mielessäni pyöri jo seuraava mahdollinen matkakohde, joka on Italia. Pakastepizza ei näkynyt mielikuvissani! Mielikuvani on nimittäin varannut pieni tunnelmallinen ravintola, jossa on punaruudulliset pöytäliinat, hieman hämärä valaistus ja taustalla taitaa kuulua juuri sopivan hiljaisesti tunnelmaan sopiva musiikki. Ruoka maistuu, viini on hyvää ja matkurin on hyvä olla.
VastaaPoistaMoi! Kiinnostaisi kuulla lisää, että mitä söit tuolla filippiineillä. Kasvissyöjinä lähössä sinne emmekä syö kalaa, joten miten selviytyä?
VastaaPoista