Muutama sana kouluruokailusta

Kuluneen vuoden aikana olemme kuulleet kalapuikkokohusta, kasvisruokapäiväskandaalista ja pinaattilettusodasta. Jos kouluruokailujärjestelmä lopetettaisiin, millainen haloo siitä syntyisi?

Kouluruokailun järjestäminen perusopetuksen piirissä on lailla säädetty. Sen toteutus on kuntien sekä koulujen vastuulla ja suuret linjat on kirjattu edellisen kerran vuonna 2008 viralliseen kouluruokailusuositukseen. Lakipykälien mukaan kouluaterian tulisi olla täysipainoinen, tarkoituksenmukainen ja ohjattu. Näyttääkö tilanne näin ruusuiselta?

Kouluruokailun mallimaa(ko)

Kouluruokaan käytettäviä taloudellisia resursseja on 2000-luvulla mieluummin leikattu kuin lisätty. Vuonna 2009 kunnissa käytettiin keskimäärin 93 senttiä yhtä kouluateriaa kohti. Kaikki ateriaketjun osapuolet saavat totta vie tehdä parhaansa, jotta alle eurolla saadaan suositusten mukainen ateria koululaisen lautaselle.

Viimeisin kouluterveyskysely osoittaa, että kuusi kymmenestä oppilaasta ei pidä kouluruoan makua hyvänä. Valitettavasti ruoan laadusta ajatellaan samoin. Kouluruoan nauttiminen päivittäin näyttäisi unohtuvan kolmasosalla koululaisista. Kouluruokaan kohdistuvat asenteet kaipaisivatkin pikaista remonttia.

Syömättä jäänyt koululounas korvataan usein välipaloilla. Koulun keittiöiden valmistamien monipuolisten välipalojen kysyntä onkin kasvanut. Kuitenkin on huomattu, että nuoret hankkivat koulupäivän aikaisia välipaloja myös kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Tuoko kukaan enää evässämpyläänsä kotoa? Ravitsemuksellisesti hyvät valinnat tulisivatkin olla koulujen lähikaupoissa ja kioskeissa paremmin saatavilla kuin muut.

Vaikutusmahdollisuudet ovat monet

Ensiapua tilanteeseen toisivat sellaiset kuntapäättäjät, joka ymmärtäisivät joukkoruokailun merkityksen ja osaisivat puhua sen puolesta. Nuorena opitut ruokailutottumukset on nähty siirtyvän aikuisiälle asti. Toivottavasti joku kertoisi tämän ymmärrettävästi myös koululaisille.

Koulujen henkilökunta voi vaikuttaa kouluruoka-asenteisiin. Ruokalan sisustukseen, akustiikkaan ja keittiön teemaviikkoihin panostaminen huomataan. Rehtori voisi nimetä oppilaista työryhmän, joka pääsee vaikuttamaan ruokailun käytäntöihin. Vastuun antaminen oppilaskunnalle voi vähentää välinpitämättömyyden ilmapiiriä.

Koulujen yhteistyö kotien kanssa on tärkeä oikeanlaisen kouluruoka-asenteen luomisessa. Asiaa ei auta, jos kotona paheksutaan avoimesti esimerkiksi lisäaineita, joita kouluruoasta usein luullaan löytyvän keskimääräistä enemmän. Koulujen vanhempainilloissa olisikin hyvä antaa vanhemmille mahdollisuus tutustua kouluruokailuun.